Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd on aina kehityksellinen häiriö, jonka oireet eivät ala aikuisuudessa, vaan niiden ”juuret” ovat jo lapsuudessa. Voi kuitenkin olla, että aikuisuudessa oirekuva voi haitata enemmän elämää, jolloin aikuinen vasta ohjautuu tarkempiin tutkimuksiin. Toisaalta lapsuudessa diagnosoitu adhd voi usein lievittyä oirekuvaltaan aikuisuuteen tultaessa ja oireet eivät ehkä aiheuta enää merkittävää haittaa henkilölle. Aikuisiässä adhd:n esiintyvyys on vaihdellut tutkimuksista riippuen noin 2-5%:n välillä.
Aikuisuudella asetettava adhd diagnoosi edellyttää useimmiten kattavaa psykiatrista tutkimusta. Tutkimuksessa käytetään haastattelua, kyselylomakkeita ja systemaattista tiedonkeruuta. Lääkärin tutkimuksen lisäksi tarvitaan usein esimerkiksi neuropsykologin tutkimusta kartoittamaan henkilön neurokognitiivisia vahvuuksia ja vaikeuksia. Nykyisten diagnoosikriteereiden haasteena on, että ne ovat enemmän suunnattu lapsille ja nuorille, eivätkä ne välttämättä huomioi aikuisen adhd:n piirteitä. Diagnoosikriteerit ovat kuitenkin päivitystyön alla ja esimerkiksi tulevassa DSM-5 tautiluokituksessa aikuisten oirekuvaa huomioidaan aiempaa paremmin.
Adhd:n liittyy usein muita neurologisia ja psykiatrisia liitännäisdiagnooseja kuten oppimisvaikeuksia, masennusta ja ahdistuneisuutta, joten liitännäissairauksien selvittely osana diagnostiikka on usein keskeistä.
Hoito ja kuntoutus aikuisilla
Mikäli adhd-oireet aiheuttavat merkittävä haittaa henkilön toimintakyvylle aikuisuudessa, niin niiden hoito on tarpeellista ja kannattavaa. Asianmukainen hoito voi merkittävästi edistää henkilön toimintakykyä ja hyvinvointia. Hoito ja kuntoutus tulee suunnitella yksilöllisesti ja se voi sisältää esimerkiksi: neuvontaa (psykoedukaatio), kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, valmennusta tai ohjausta jäsentämään päivittäisiä toimintoja, vertaistukea, sopeutumisvalmennusta, lääkehoitoa.
Lääkkeenä käytetään esimerkiksi metyylifenidaatteja ja atomoksetiinia. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran mukaan ensisijaisia adhd-potilaan hoitomuotoja ovat kuitenkin ei-lääkkeelliset psykososiaaliset hoitomuodot ja tukitoimet, joiden hoitovaste ja riittävyys on arvioitava ennen lääkehoidon aloittamista.
Aikuisten adhd:n diagnosoinnista ja hoidosta on tehty Euroopassa konsensuslausuma (Kooij ym. 2010). Lausumassa todetaan adhd:n olevan usein koko elinikään vaikuttava, toimintakykyä haittaava piirre, joka on edelleen alidiagnosoitu ja – hoidettu. Hoitamattomana adhd aiheuttaa suurempia taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle. Adhd:n diagnosoinnin ja hoidon vahvistumiseen pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota.
Lähde
ADHD -aikuinen on parhaimmillaan:
Poikkeuksellisen elinvoimainen, hyvin kekseliäs ja mielikuvitusrikas, ei tyydy valmiisiin ratkaisuihin, keskimääräistä uteliaampi, ottaa selville asiat yksityiskohtaisesti ja laajasti useilta eri alueilta, voimakkaasti tunteva ja empaattinen, poikkeuksellisen kyvykäs painamaan asioita mieleensä ja muistamaan yksityiskohtia, nopea oivaltamaan, taipuvainen hyväksymään toisten heikkouksia ja antamaan anteeksi, halukas ottamaan riskejä, ei pelkää muutoksia ja nauttii haasteista, nopeasti toipuva, vaikka kohtaa suuriakin takaiskuja, energinen, luova, innokas ja motivoiva.
ADHD -aikuinen on pahimmillaan:
Keskittymiskyvytön, lyhytjännitteinen ja huolimaton (alisuoriutuja älykkyydestään huolimatta), muistamaton (hukkaa tavaroitaan, ei pidä lupauksiaan, unohtelee tapaamiset ja tärkeätkin tehtävät), aloitekyvytön, huono organisoimaan ja priorisoimaan (lukuisia keskeneräisiä projekteja, alati myöhässä), impulsiivinen, itsepäinen, riidanhakuinen ja sietää huonosti pettymyksiä (vaikeuksia ihmissuhteissa), kyvytön arvioimaan oman toimintansa seurauksia ja omien voimiensa riittävyyttä, vireystilaltaan joko yliaktiivinen tai alavireinen tai mieliala vaihtelee (sekoitetaan helposti masennukseen tai maanis-depressiivisyyteen), juuttuu itseään kiinnostaviin aiheisiin (ylikeskittyy, ei osaa lopettaa) tai negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin, töksäyttelijä (selittää epäselvästi ja unohtelee sanoja), jatkuvasti äänessä ja keskeyttää muiden puheen, tapaturma-altis törmäilijä, helposti addiktoituva (kahvi, tupakka, netti, shoppailu, seksi, alkoholi, huumeet jne…) ja ylivelkaantuva epäsuotuisissa olosuhteissa, vailla tukea ja hoitoa: työkyvytön, sosiaalisesti eristäytynyt ja voi eksyä rikoksen poluille.
Lähde